torstai 7. toukokuuta 2015

ooh ja aah!








Luonto suorastaan räjähti vihreäksi yhden sateisen yön jälkeen! Aamusta saakka ihanan lämmin auringonpaiste. Linnut sirkuttaa, sorsat räpistelee joessa, pongattiin muutama perhonen ja helmililjat on puhjenneet kukkaan. Oltiin lasten kanssa ulkona melkein koko päivä! Niin nautinnollista pitkän harmaan ja märän talven jälkeen. Vähemmän mukavaa se, että kissalta löytyi kevään ensimmäinen punkki leuan alta...

rakkautta






Eläinten ja pikkulasten suhteessa on kyllä jotain niin erityistä.

pienten poikien kevätleikit



Litsis lätsis - kaikki märkä kiehtoo keväällä pieniä poikia. Ja vasta kotirappusella huomataan, että sitä litsis lätsistä on saappaidenkin sisällä:)


lauantai 2. toukokuuta 2015

uusi ulkovuoraus


Kun jouduimme uusimaan taloon katon, rännit ja ulkovuorauksen pelkäsin, että talo alkaisi näyttämään uudelta pakettitalolta. Pelkäsin turhaan, ei tullut pakettitaloa, kun olimme huolellisia materiaalivalinnoissa:)  

Kattoon valitsimme yksikupuisen aidon savitiilen ja ulkovuoraukseen vannesahattua lautaa. Halusimme, että lautojen leveys vaihtelee niin kuin vanhassakin ulkovuorauksessa. Leveimmillään laudat ovat 30 cm leveitä ja kapeimmillaan 24 cm. Talo maalattiin punamullalla. Vielä pitää skraapata rapisevat maalit kuistista ja ulko-ovesta ja maalata nekin.

perjantai 1. toukokuuta 2015

makuuhuone




Makuuhuoneemme on pikkuruinen huone alakerrassa. Seinät pinkopahvitettiin ja maalattiin vaaleanharmaaksi vesiohenteisella Coloria Greenlinella. Voimakkaassa päivänvalossa väri saa hieman vaaleansiniseen taittuvan vivahteen, muulloin se on kaunis usvanharmaa. Huoneessa on tosi rauhoittava tunnelma.

 Päiväpeitoksi hankin H&M:n pellavaisen leveän pussilakanan. Seinälamput on Ikeasta.
Kattolamppu on vanhan suutarinvalaisimen messinkinen osa:) Seinälle kiinnitettiin lähes koko seinän pituinen naulakko. Katto on helmiponttia ja lattia leveätä vanhaa lankkua. Siinäpä se. Keep it simple.


torstai 30. huhtikuuta 2015

lauantai 25. huhtikuuta 2015

kevättä tutkimassa

 
  
  
   
Jokainen pieni seikkailu alkaa keittiöstä. Kuumaa kaakaota termokseen, voileipäpari, kiikari ja kamera reppuun, saappaat jalkaan ja myssy päähän...ja tutkimaan kevättä.
  
 
Kuiva heinikko kahisee, märkä maa litisee, multa pöllähtää ilmaan. Ensimmäinen mehiläinen pörrää jaloissa, linnut laulavat taivaalla. Kunnes tuuli peittää kaikki muut äänet ja kuulee vain huminaa.


 Kuljetaan joen pientareella, metsissä, pelloilla, tukitaan lätäköt, isot kivet ja muurahaispesät. Löydetään paikka auringosta ja kaivetaan lämmin kaakao esiin!

Ei se sen kummempaa tarvi olla.
Ollaan alettu huvin vuoksi tehdä pieniä retkiä kotipihasta käsin. Keväällä on hyvä kulkea joen ja pellon vierustoja kun kasvillisuus on matalaa, eikä pelloilla kasva vielä mitään. Nautitaan luonnosta, kävelemisestä ja yhdessäolosta!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

tänään..












..kisu murjottaa kun tassut kastuu taas ulkona..

perjantai 20. helmikuuta 2015

haaveiden toteutumista



Valo ei oikein riitä kuvaamiseen, mutta laitan silti muutaman hämärän kuvan, jos näistä jotain selvää vaikka saisi:) 
Joitain pitkäaikaisia haaveita toteutui olohuoneessa remontin yhteydessä. Minusta vanhassa talossa on tunnelmallista jos eteisen ja olohuoneen erottaa pariovet. Vanhat ei-liian-korkeat pariovet karmeineen vaan oli melko vaikea löytää. Ruotsissa kauniita peilipariovia tuntuu liikkuvan enemmän markkinoilla, mutta täällä meillä päin ei juurikaan. Eikä meillä ollut aikaa lähteä hakemaan mistään kauempaa. Onneksi ihan kelvolliset löytyivät naapurikunnasta. 


Kaakeliuunistakin haaveiltiin yli kymmenen vuotta. Ja nyt salin nurkassa sellainen on lämmittämässä. Saimme vanhat uunin kaakelit halvalla, sillä ei ollut varmaa saako niistä kasattua uunia. Joukossa oli rikkinäisiä palasia jonkin verran ja koristepaloja puuttui kaksi. Todennäköisesti palat eivät myöskään ole peräisin samasta uunista, vaan eri purettujen uunien osia. Onneksi ehjät palat riittivät meidän olohuoneen korkuiseen uuniin ja keraamikko-tuttumme teki puuttuvat koristepalat. Muuraamiseen meni muurarilta kuitenkin paljon työtunteja, kun jokainen palanen täytyi sovittaa uudelleen. Jos kaakelit olisivat olleet numeroituja purettaessa (ja samasta uunista), olisi työ ollut joutuisampaa. Numeroiden puretut hyväkuntoiset kaakeliuunit ovat tosin kymmenen kertaa kalliimpia kuin tämä, joten en tiedä kumpi olisi ollut edullisempi vaihtoehto: halpa, numeroimaton ja paljon työtunteja -  vai kalliimpi, numeroitu, vähemmällä työllä. 

Tässä nurkassa oli alunperin peltinen kakluuni/pystymuuri. Sen sisältä muuraukset olivat sortuneet aikoinaan ja peltikuoret huonossa kunnossa, joten siitä ei ollut säästäen. Uusi kaakeliuuni sopii kyllä paikalleen niin hyvin, että kaikki meillä vierailleet ovat luulleet sen aina seisseen siinä.


Yksi haave oli myös vanhat kunnon valurautapatterit. Sellaisetkin löytyi käytettynä. Vähän pelotti tehdä niistä kauppaa kun mies oli tietenkin työmatkalla ulkomailla juuri silloin. Onneksi isäni nouti ne (painavat julmetusti!) ja ne osoittautuivat erittäin hyväkuntoisiksi ja kaikin puolin meille sopiviksi. Myytävä määräkin oli tismalleen se mitä tarvitsimme! Hiekkapuhallutettiin ne ja maalautettiin mustiksi.

Olohuoneeseen laitoimme lattian eristämisen jälkeen samat vanhat lankut takaisin. Seinien alaosaan halusimme matalan vaakapaneloinnin tuomaan vanhalle salille tyypillistä tunnelmaa. Olohuoneen tapetit ostin noin kymmenen vuotta sitten kun ostimme talon. En ikinä arvannut, että menisi näin kauan ennen kuin ne ovat seinässä:)


Tummanharmaasta Howard-sohvastakin haaveilin muutaman vuoden. Onneksi Ikeaan tuli vastaavan näköinen vähän aikaa sitten! Sopi meidän budjetille;) Ollaankin oltu ilman sohvaa jo useampi vuosi. Sohvalla on ihana löhöillä... Silloin kun ei ole muuta tekemistä...









Useimmiten on kyllä muuta tekemistä:)